Kevätkilpailussa pyydettiin faneja kertomaan kauden muistorikkaimmasta hetkestä. Voittajaksi valittiin Reetta Parkkisen kertomus. Reetalle lähtee palkinnoksi fanituote pelaajan nimikirjoituksella.
Tässä kilpailun kolme parasta tarinaa.
Syrjäisestä sijainnistani johtuen SaiPan peleihin pääsy on erittäin harvinaista herkkua, etenkin kun ajokorttia en omista, ja ajokortillisia ei meinaa kiinnostaa matkailu kauniiseen Etelä-Karjalaan.
Pelit kun jäävät muutamaan kaudessa, niin jokainen näkemäni ottelu on pelkkää juhlaa miulle, ja innokkuuttani vierustoverit vähän hämmästelevät.
Kuitenkin menneen kauden kohokohdaksi voisin nimetä Mikkelissä pelatun Marski Cupin, vaikka harjoitusturnaus kyseessä olikin.
Siellä nimittäin otin erävoiton ujoudesta ja tuppauduin SaiPa-fanien seuraan. Ja sitä en kadu, mukavaa oli.
Vaikka tavallisesti en liiemmin päätykatsomoissa välitä olla, niin nyt sain huomata että siellä voi olla hauskaakin, seurasta se taitaa olla kiinni.
Terassin puolella tarinat jatkuivat muutamien kanssa iloisissa tunnelmissa. Hämmästyttävän helppo teidän kanssanne oli tulla toimeen.
Lisäksi toisena päivänä paikalle saapui kaverini jota en ollut muutamaan vuoteen nähnyt, joten kuulumisia riitti paljon, vaikka jääkiekkoon ja SaiPaan puhe aina kääntyikin takaisin.
Hieno viikonloppu oli, kiitos kaikkien mukavien ihmisten.
Niin, ja SaiPa taisi tulla neljänneksi tuossa turnauksessa.
Reetta Parkkinen
Syksy oli jo pitkällä kun Stadin mahtava Jokerit tuli vierailulle Kisapuistoon. Ottelu oli minulle jo 12. peräkkäinen SaiPa-matsi tällä kaudella. Edellisissä peleissä alkoi jo vähän puuduttamaan sillä pelit olivat muodostuneet vähän pakkomerkinnöiksi. Silti Jokerit kuitenkin sytytti. Ennen peliä en kyllä ollut lähestulkoonkaan varma, että SaiPa voittaisi. Joku haave kuitenkin siinä piili ja uskoin neljästä peräkkäisestä tappiosta SaiPaan. Menomatkalla minulla ja kaverillani olivat ihan hyvät fiilikset ja odotus lisääntyi mitä lähemmäs peli tuli.
Itse peli alkoi ihan hyvin. Jännitti vaan miten toimia kun Jokerifaneja oli lähettyvillä. Uskaltaisiko huutaa? Kuitenkin kaverin kanssa päätettiin, että kyllähän sitä nyt on huudettava. SaiPaFanien esimerkki kannatti, mutta ihan niin kovaan ääneen emme kuitenkaan lähteneet kannustamaan. Ensimmäinen erä alkoi pelillisesti hyvin, mutta sitten Jokerit iski ennen ensimmäistä erätaukoa nopeaan tahtiin kaksi maalia. Se söi uskoa, mutta pidin kaverini kanssa pienen "taktiikkapalaverin" ensimmäisellä erätauolta ja saimme tutuilta vielä lisävirtaa miten peli käännetään. Eräs tuttuhan sanoi, että teidän pitää kannustaa kovemmin.
Toiseen erään lähdimme vähän sillä mentaliteetilla ja pian SaiPa saikin kavennuksen Holman toimesta. Pian saipalaulu kajautti jälleen kansan horkkaan kun Immonen veti siniviivan takaa ja Hovinen Jokerimaalissa imaisi laukauksen suhtkoht helposti. Tämän jälkeen peli hieman puuroutui ja odotettu SaiPan karkumatka jo tässä vaiheessa jäi näkemättä. Kelpasi kuitenkin lähteä tauolle, koska nyt olimme kannustaneet kovempaa ja tulostakin oli jo tullut.
Kolmannen erän alussa kaikki kuitenkin meinasi kääntyä kun Jokereiden neloskenttä teki 2-3-maalin. Hetken iti jo pieni luovuttamisen siemen, mutta päätimme, että peli käännetään. Hiukan myöhemmin saimmekin lisäintoa kun Kavanagh ajoi röyhkeästi maalille ja pisti läheltä ylös, hetken kuluttua Koskinen teki suunnilleen saman tempun toiselta puolelta. Fiilis oli huipussaan, Jokerit näytti taipuvan vaikkei sitä millään olisi uskonut.
Lopussa Jokerit vielä sortui jäähyilyyn, sitä edelsi heidän kultakypäränsä tekemä törkeä laitataklaus josta joukkuekaveri valitti suihkureissun arvoisesti. Lopussa vielä jännitettiin kaverin kanssa, toteutuisiko veikkaukseni 5-3. Kyllähän se toteutui kun Kavanagh ajoi röyhkeästi tilanteeseen ja lirutti pienestä kulmasta kiekon tyhjään jokerimaaliin. Ei ollut riemulla rajaa kun summeri kajahti. Pieni SaiPa oli taas lyönyt suuren Jokerit, Kisapuiston hornankattilassa.
Näimme vielä pelin jälkeen tuttuja, joista heistäkin, voitto tuntui tosi hienolta. Neljän kotitappion putki katkesi ja toive pudotuspelipaikasta eli taas. Tulomatka meni hyvissä tunnelmissa ja kotiin oli myös kiva tulla voitetun pelin jälkeen. Kisabussin tunnelma oli huipussaan!
Valitetettavasti voittoja ei tämän jälkeen tullut enää kuin yksi (kuudesta
pelistä) missä olin kannustamassa, eikä Kavastakaan tullut uutta superkanukkia SaiPaan. Mistäs sitä olisi kuitenkaan silloin tiennyt. Tuona hienona pimeän marraskuun iltana kaikki tähdet näyttivät valoisilta.
Otto Belinskij
2.12 SaiPa-pelicans
Ensimmäinen kerta Fani/vierasmatkalla Lahdessa. Huikeet fiilikset kun 3 erässä peli meni tasoihin.
Ja jatkoaika oli tasasta puurtamista. Rankkareillahan SaiPa voitti ja koko Joukkue kiitti Hyvästä kannustuksesta.Minulle jäi mielee Mikko Strömbergin aaltoliike ja punapukuinen tonttu.
Tomi Pulli